Aallon harjalla

Lopulta olin perillä Kutassa (Lombok). Otin majoituksen viikoksi ja oli mukava olla välillä pitempään paikallaan, sillä edellisen kuukauden aikana vaihdoin paikkaa viimeistään 3 päivän jälkeen. Majapaikasta skootteri viikoksi vuokralle, sillä surffipaikat eivät ole ihan lähellä. Ensimmäisenä päivänä ei ehtinyt surffaamaan, mutta kävin snorklaamassa. Majapaikassa oli muitakin surffaajia (suurin osa turisteista täällä surffaa) ja menin heidän kanssa surffaan. Paikkaan piti mennä veneellä, sillä se ei ole rannalla. Pääsin heti ensimmäisen aallon kyytiin, joka oli pisin tähän mennessä. Ei muuta ongelmaa kuin, että takaisin melomiseen meni varmaan 15 minuuttia ja olin ihan puhki. Loppuaika menikin lähinnä seuratessa muiden surffausta. Seuraavaksi päätinkin siirtyä rannalla oleviin paikkoihin (vähemmän melomista) ja ottaa opetusta. Hinta oli todella edullinen, sillä 14 eurolla sai opetusta niin kauan kuin itse jaksoi surffata. Opetuksesta oli hyötyä ja opin uusia asioita. Surffasin 5 päivänä eli selvästi enemmän kuin aikaisemmissa paikoissa. Lombok oli viihtyisä paikka eikä turisteja ollut liikaa. Sitten olikin aika siirtyä takaisin Ubudiin, jossa lähinnä ajelin saaren pohjoispuolelle skootterilla. Sitten takaisin Kutaan (Bali), jossa surffasin yhden päivän ja loppuajan ajelin ympäriinsä skootterilla.

20160429_114839 20160429_131041 20160429_131312 20160429_140420 20160430_153258 20160430_155959 20160430_160129 20160430_160434 20160503_142252 20160503_131528 20160503_154556 20160504_175037

Saarelta saarelle

Matka rauhalliselta Tongalta Balille kesti yllättävän kauan (12 tuntia koneessa). Kohteet eroavat monella tapaa toisistaan. Ero tuli esille ajettaessa taksilla lentokentältä pois. Balilla kuski tööttäili ja ohitteli skoottereita pienistä väleistä, välillä ajaen kaistojen välissä. Lisäksi osa kaduista on kapeita ja jalankulkijoille ei ole paljoa tilaa. Tongalla nopeusrajoitus on yleensä 40-50 ja meno muutenkin rennompaa. Lisäksi turisteja on melko vähän sesongin ulkopuolella. Balin eteläosa taas on turistirysä ja muistutus tästä tuli kun kävelin kauppoja täynnä olevalla kadulla. Kauppias halusi kätellä ja ei päästänyt irti ennen kuin olin kaupan sisällä. Itse asiassa tarvitsin uudet shortsit ja mies laittoi niitä jo kassiin vaikka en tiennyt hintaa enkä sovittanut. Lähtöhinta oli todella yläkanttiin ja mies kysyi mitä maksaisin ja sanoin paljon alemman. En halunnut ostaa ensimmäisestä liikkeestä, mutta mies ei päästänyt lähtemään vaan yritti sinnikkäästi kaupata. Lopulta hinta oli alempi kuin tarjoukseni, mutta päätin lähteä miehen estelyistä välittämättä, jolloin mies tökkäsi minua kyynerpäällä ja potkaisi kevyesti. Jatkoin kävelyä ja kauppiaat yrittivät välillä asettua tielleni, jotta pysähtyisin. Ei siis miellyttävin ensikosketus Baliin.

Siirryinkin melko nopeasti Ubudiin, joka on sisämaassa. Turisteja sielläkin on mutta paikka vaikuttaa miellyttävämmältä kuin Kuta. Vuokrasin skootterin päiväksi ja ajelin lähiseutuja. Paikka soveltui paremmin ajamisen harjoitteluun kuin Kuta, jossa on paljon liikennettä. Vietin vain yhden yön Ubudissa ja oli aika siirtyä viereiselle saarelle Lombokiin. Tämä ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta saatuani vinkin paikasta ajattelin käydä tutustumassa. Siirtyminen Padang Baihin, josta oli tarkoitus mennä lautalla Lombokiin. Minulle onnistuttiin kuitenkin kauppaamaan paikka pikaveneessä. Myyjät väittivät veneen jättävän minut Senggigiin, josta pitäisi päästä bussilla eteenpäin. Todellisuudessa vene jätti 20 kilometrin päähän Senggigistä ja ainut vaihtoehto paikasta pois vaikutti olevan ylihintainen paikallinen “taksi”. Onnistuin tinkaamaan moottoripyöräkyydin Senggigiin. Kello alkoi olla sen verran paljon, että päätin jäädä yöksi Senggigiin.

Toisella puolen palloa

Pääsaari Nukualofa, missä suurin osa tongalaisista asuu on sen verran pieni, että sen pystyisi pyöräilemään ympäri päivässä jos vain olisi kunnon pyörä. Vuokrasin taas pyörän mutta en jaksanut polkea kuin länsipuolen saaresta, sillä penkkiä ei saanut tarpeeksi ylös. Ennakkokäsitys oli, että täällä on suhteellisen kallista, mutta ruokaa saa ravintolasta 2-3 eurolla ja muutamia hostelleja löytyy, josta majoitus noin kympillä. Muutama päivä siis pääsaarella ja myös päiväretki lähellä olevaan pieneen saareen (pituus 1,5km). Sitten siirtyminen lautalla Eualle. Eualle olisi voinut myös lentää ja lento kestää 8 minuuttia (maailman lyhyin kaupallinen reitti) kun taas lautalla meni 2,5 tuntia. Merimatka ei ollut helpoimmasta päästä lautan keinuessa melko reippaasti. Olin tutustunut hostellissa brittiin ja matkasimme samalla lautalla. Olimme käytännössä ainoat turistit lautalla. Turisteja oli muutenkin melko vähän ainakin näin sesongin ulkopuolella (ainut poikkeus kun risteilyalus oli satamassa).

Eualla majoituimme majataloon, jossa oli meidän lisäksi ainoastaan yksi henkilö (saksalainen). Ainut ongelma oli ettemme onnistuneet löytämään vuokrapyöriä majapaikan lähistöltä. Saari on sen verran iso, ettei kävelemällä pääse joka paikkaan. Aktiviteetit siis rajoittuivat lähinnä majatalolla hengailuun. Onneksi tulimme hyvin juttuun kolmistaan. Kävimme kuitenkin britin kanssa noin 12 kilometrin kävelylenkin etsien paikallisia nähtävyyksiä, mutta emme löytäneet kaikkea. Ilmeisesti koimme myös maanjäristyksen, jota emme silloin huomanneet. Jälkikäteen luimme uutisista lähistöllä olleen 6,1 richterin järistys. Jouduimme olemaan Eualla suuniteltua kauemmin kun lautta ei liikennöinyt yhtenä päivänä. Lopuksi muutamaksi päiväksi pääsaarelle, jossa teimme päiväreissun toiselle pikkusaarelle. Tarkoitus oli myös käydä Haapain saaristossa, mutta lautta kulkee vain kerran viikossa ja en raskinut ostaa lentoa. Lisäksi aikaa ei ollut tarpeeksi. Tonga osoittautui viihtyisäksi paikaksi ja jos satun olemaan lähistöllä pitänee tulla uudestaan. Loppuun vielä pari huomiota tongalaisten englannista. Tongalaisen kysyessä “Are you ok” hän tarkoittaa “How are you”. Lisäksi tervehdyksenä käytetään sanaa bye.

20160415_112438 20160415_112455 20160413_153226 20160413_144906 20160413_144939 20160417_160059 20160419_142802 20160419_105539 20160420_115121

Lisää pyöräilyä

Matka jatkui Palmerston Northiin, jossa olisi tarkoitus pyöräillä. Ensimmäinen suunnitelma oli ottaa kyyti pohjoiseen ja pyöräillä takaisin, mutta kyytiä ei ollut saatavilla. Vuokrasin pyörän ja päätin pyöräillä lähiseutuja. Päädyin pyöräilemään lähistön maaseudulle ja matkaa kertyi noin 100 kilometriä, joka tuntui melko helpolta. Matkalla oli muutamia vähän pitempiä nousuja, mutta ei mitään kovin pahaa. Hostellilla tapasin suomalaisen vieläpä samasta kaupungista kuin minä. Hän oli vaihto-opiskelija, jolla oli sillä hetkellä vapaata opiskeluista. Seuraavaksi päätin siirtyä New Plymonthiin. Siellä aktiviteetit olivat tuttuun tyyliin pyöräily ja surffaus.

Edessä oli siirtyminen takaisin Aucklandiin pariksi päiväksi. Ensimmäisenä iltana kävin seuraamassa standuppia. Kuuntelin kaksi erillistä esitystä, koska liput sai edullisesti. Varsinkin ensimmäinen esitys oli hyvä eikä englannin kieli juurikaan haitannut seuraamista. Toisena päivänä siirryin lautalla lähistön saarelle, jossa tuotetaan viinejä. Vuokrasin taas polkupyörän ja pyöräilin ympäri saarta vieraillen viinitiloilla. En päässyt esittelykierrokselle, mutta maistelin kalliita viinejä eri tiloilla. Itse pyöräily osoittautui yllättävän raskaaksi vaikka matkaa kertyi noin 50km, sillä reitillä oli pari melko pitkää nousua. Jäljellä oli vielä pari päivää Uudessa-Seelannissa ja olin varannut vuokra-auton tarkoituksena ajaa pohjoiseen.

Olisin tarvinnut vähintään yhden päivän lisää pohjoiseen, sillä osa paikoista jäi näkemättä. Ajamiseen meni yllättävän kauan, sillä välillä tiet olivat todella mutkaisia. Vasemmalla puolella ajaminen taas ei tuottanut ongelmia. Vierailin vanhassa metsässä, jossa kasvaa isoja kauripuita. Valokuvasta ei oikein hahmota mittakaavaa. Lento Tongaan lähti 16.30, joten viimeisenä päivänä oli vielä aikaa laskuvarjohypylle. Olin varannut tandemhypyn aamulle ja onneksi sää oli suotuisa. Uuden-Seelannin reissu huipentui 4000 metrin hyppyyn lentokoneesta.

20160404_123115 20160404_131238 20160404_145349 20160405_180457 20160406_154203 20160407_162345 20160407_162447 20160409_135523 20160409_142127 20160409_143608 20160409_150348 20160410_154850 20160410_161454 20160411_134130

Pyöräilyä ja koskenlaskua

Pääsin lopulta kaupunkiin, jossa haisee. Rotorua sijaitsee tulivuoren lähellä ja kaupungissa haistaa helposti rikin hajun. Oli jo ilta, joten hengailin vain hostellin aulassa. Aulassa tapasin kaksi jenkkiä ja yhden saksalaisen. He matkustivat yhdessä ja päätimme lähteä oluelle pubiin. Loppuilta sujui jutellessa uusien tuttavuuksien kanssa ja sain saksalaiselta vinkkejä Indonesiaan. Päätinkin muuttaa suunnitelmia Indonesian suhteen. Seuraavana päivänä kävin tutustumassa maorikylään, jossa on käynyt turisteja jo lähes sadan vuoden ajan. Osallistuin opastetulle kierrokselle, jossa sain tietää vähän historiasta ja kylän nykyisestä elämästä. Lähes kaikki ruoka valmistetaan lämmöllä (kuvassa oleva kuuma lähde tai höyrytys), joka tulee tulivuoresta. Kylässä voi myös nähdä geysereitä.

Viimeinen Rotoruan päivä olikin varsin aktiivinen. Aamulla laskemaan koskea kumiveneellä. Reitin kohokohtana oli 6 metrin vesiputous, jonka laskimme veneellä. Mainoksen mukaan suurin kaupallisella retkellä laskettava vesiputous. Valokuvissa (olisi voinut ostaa 20€ hintaan) vene on putouksessa pystysuorassa ja veteen tultua katoaa näkyvistä. Loppumatkalla kokeilimme seisomista veneessä pikkukoskessa ja roikuimme veneen ulkopuolella vedessä. Retki oli ohi tunnissa ja hauskaa oli. Seuraavaksi takaisin keskustaan ja pyörää vuokraamaan, sillä lähistön metsissä on noin 150km edestä maastopyöräreittejä. Loppupäivä kuluikin näillä reiteillä ajellessa ja olisin voinut ajella muutaman päivän lisää, mutta päätin siirtyä seuraavaan kohteeseen.

Lyhyt bussimatka Turangiin, jossa tarkoitus oli tehdä päiväretki lähistölle. Kävelyreitti on Uuden-Seelannin suosituin päiväreitti ja joinakin päivinä kävelijöitä voi olla lähes tuhat. Yhden päivän aikana näet monenlaista maisemaa, mutta tämä vaatii hyvän sään ja retki jäi itseltäni tekemättä tämän takia. Käytännössä vain pyöräilin Turangin ympäristössä ja juttelin hostellilla muiden kanssa. Paikalla oli muun muassa saksalainen (heitä on joka paikassa), joka oli viimeiset neljä kuukautta käytännössä vain kävellyt eri vaellusreittejä eteläsaarella.

20160330_132635 20160330_114709 20160331_141830 20160331_160913 20160401_134735 20160401_140007

20160401_142111

Uudessa-Seelannissa

Saavuin Aucklandiin matkani pisimmän lennon jälkeen (13 tuntia). Aucklandissa asuu kolmannes maan asukkaista ja on selvästi maan isoin kaupunki. Näin aluksi en viettänyt kuin yhden yön kaupungissa, mutta koin pienen shokin mentyäni ruokakauppaan ostoksille. Hintataso on selvästi korkeampi verrattuna edellisiin maihin, joten tarkoitus on kokata hostellilla mahdollisimman paljon. Seuraavana päivänä otin bussin Hamiltoniin, josta ehkä jatkaisin Raglaniin. En ollut varma jatkoyhteydestä, sillä oli pääsiäisviikonloppu ja perille saavuttuani huomasin etteivät paikallisbussit kulje perjantaina. Minulla oli tuuria, sillä tutkiessani ilmoitustaulua ohi käveli mies, joka kuljetti ihmisiä Raglaniin majoituspaikan autolla. Pääsin siis Raglaniin, jossa olisi tarkoitus surffata. Majoituin paikkaan, jonka autolla tulin, mutta sain vain yhden yön majoituksen. Seuraavana aamuna täytyi soitella uutta majapaikkaa ja ensimmäisellä yrityksellä tärppäsi. Kysyin vastaanotosta kuinka paljon on matkaa viereiseen paikkaan ja vastaus oli 1 kilometri. Kävellessäni seuraavaan majapaikkaan huomasin matkan olevan 2,5 kilometriä lähinnä ylämäkeä.

Sitten vain vuokraamaan surffilautaa ja kohti rantaa. Suhteellisen lähellä oleva ranta osoittautui juuri sopivaksi omalle taitotasolle ja kaikki tuntui onnistuvan. Seuraavana päivänä piti päästä kauppaan, mutta kylään on matkaa 6 kilometriä eikä majoitus järjestänyt kyytiä. Ei muutakuin peukalo pystyyn ja tien viereen. Ensimmäinen liftaus sujui helposti, mutta takaisin tullessa jouduin odottamaan kyytiä 15 minuuttia. Surffaus alkoi taas sujua ja seuraavaksi täytyy ottaa opetusta päästäkseni seuraavalle tasolle, mutta ei Uudessa-Seelannissa hinnan takia. Pääsiäinen meni mukavasti Raglanissa, mutta aika siirtyä Rotoruaan. Liftaamalla keskustaan, josta paikallisbussi Hamiltoniin. Sieltä ostin lipun Rotoruaan ja menin odottamaan bussia. Lähtöaika lähestyi ja missään bussissa ei lukenut Rotorua.Aika kului ja kävin kysymässä onko bussi myöhässä ja ilmeni että bussi oli jo lähtenyt. Olisi pitänyt kysellä kuskeilla tietoa, mutta onneksi pääsin samalla lipulla seuraavaan bussiin.

20160325_091850 20160326_100027 20160326_100032

Mantereen vaihto

Bolivian reissua on jäljellä enää muutama päivä ja ne kuluvat pääkaupungin ympäristössä. Perjantaina vierailin El Altossa, joka on on yli neljän tuhannen metrin korkeudessa. Lähinnä kuljeskelin kaduilla, jossa myytiin kaikkea mahdollista. Takaisin hostelliin palasin hiihtohissillä vaikka lunta ei olekaan. Kaupunkiin on rakennettu useita vastaavia hissejä. Lauantaiksi olin varannut pyöräretken tielle, jota sanotaan maailman vaarallisimmaksi. Ennen uuden tien rakennusta tiellä kuoli noin 200 ihmistä vuodessa ja syyn huomaa pyöräillessä. Aloitimme noin 4600 metrin korkeudesta ja 60 kilometrin matka päättyisi 1200 metrin korkeuteen. Pyöräily oli suurimmaksi osaksi alamäkeä ja varsinkin alussa pystyi menemään todella lujaa. Välillä pysähdyimme valokuvaamaan ja ihastelemaan maisemia, mutta kuvat ovat cd:llä, joten en pysty liittämään niitä blogiin. Nautin todella tästä reitistä ja ymmärrän miksi se on suosittu.

En aikonut alunperin tulla Boliviaan, joten olen melko kaukana Santiagosta (Chile), josta lento Uuteen-Seelantiin lähtee parin päivän päästä. Jouduin siis ostamaan lentolipun La Paz-Santiago ja mitään kovin hyvää lentoa ei ollut tarjolla halvalla. Päädyin ostamaan lennon, jossa jouduin nukkumaan lentokentällä Limassa. Nukkumiseen ei löytynyt hyvää paikkaa, niin unet jäivät muutamaan tuntiin ja edessä oli pari päivää Chilen pääkaupungissa. Ehdin tutustua vain pintapuolisesti kaupunkiin ja oli aika siirtyä pois Etelä-Amerikasta. Minulla oli vain 3 kuukautta aikaa tutustua mantereeseen, mikä tuntui lyhyeltä ajalta. Aion vielä palata Etelä-Amerikkaan, sillä monta kiinnostavaa paikkaa jäi näkemättä.

20160318_161819 20160318_161827 20160318_161918 20160318_183910 20160318_183844

Ylöspäin

Seuraavaksi siirtyminen La Paziin, maailman korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki (3700 meren pinnasta). Hostellilla portaiden nouseminenkin hengästytti pikkuisen. Näin alkuun vain kaksi päivää, koska suuntaan sen jälkeen Titicaca järvelle. Sunnuntaina ehdin jalkapallopeliin Bolivian pääsarjapeliin. Peli oli stadionilla, jossa maajoukkue pelaa ja vaikka paikalla oli arvioni mukaan 17000 ihmistä, näytti katsomo osittain tyhjältä. Itse peli ei ollut korkeatasoinen, lukuisine helppoine virheineen. Sitten bussilla kohti Copacabanaa, joka on kaupunki Titicaca järven rannalla. Ensimmäisenä päivänä kävelin kaupungin ympäristössä olevia mäkiä ylös. Toisena päivänä veneellä Isla del Soliin saarelle, jota inkat pitivät pyhänä. Olin jättänyt rinkan hotelliin säilytykseen ja mukana oli vain pienempi reppu. Kävelin saaren poikki ja vierailin raunioilla.

20160313_162054 20160313_162606 20160315_161225 20160315_163428 20160315_175506 20160315_181641 20160316_115104 20160316_121528 20160316_121734 20160316_124849 20160316_125612 20160316_133042 20160316_140216 20160316_142530 20160316_142725 20160316_174456 20160316_171704 20160316_171709 20160316_173822 20160316_171805

Alaspäin

 

Neljä päivää jeepissa istumista takana. Kuten edellisen postauksen kuvista näkyy vierailimme monenlaisissa maisemissa. Muut reissaajat olivat ranskalaisia ja osa ei puhunut kovin paljoa englantia, joten jäin ajoittain keskustelun ulkopuolelle. Muuten porukka oli mukavaa. Vierailimme suola-aavikolla vain viimeisenä päivänä ja päivä ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Herätys viideltä aamulla, josta ajoimme aavikolle. Siellä oli tarkoitus katsoa auringon nousua, mutta minulla oli kylmä, nälkä ja väsynyt olo. Kaiken lisäksi pilvet estivät auringon nousun näkymisen. Muutenkaan suola-aavikko ei säväyttänyt minua.

Palasimme Uyuniin puolenpäivän aikaan ja suuntasin suoraan bussilipun ostoon. Seuraava bussi Sucreen, sillä Uyunissa ei ole juurikaan nähtävää. Bussi pysähtyi Potosissa ja suurin osa matkustajista jäi pois. Bussiin jäi vain kaksi henkilöä. Ajoimme vähän matkaa ja kuski pysäytti bussin ja osoitti meille henkilöauton. Ajoimme kaupungin toiselle puolelle ja kuski meni ulos säätämään jotain. Luulin, että joudumme kimppataksiin, mutta osoittautui, että kuski hommasi bussilippuja ja jatkoimme bussilla Sucreen. Vähän hämmensi tuo säätäminen välissä. Sucre sijaitsee 2700 metrin korkeudessa, joten edellisiin yöpymisiin eroa on yli kilometri.

Ensimmäinen päivä entisessä pääkaupungissa meni tuttuun tyyliin kävellessä ympäriinsä. Lisäksi kävin talossa (museo), jossa Bolivian itsenäisyysjulistus tehtiin. Osallistuin opastutetulle kierrokselle ja opin paljon Bolivian historiasta. Seuraavana päivänä päätin vierailla katsomassa
dinosaurusten jalanjälkiä, jotka ovat tallentuneet isoon kivilaattaan. Paikalle pääsee minibussilla, mutta osoittautui, että minibussi kulkee keskustasta kahteen suuntaan ja menin tietenkin väärään suuntaan. Dinosauruksen jäljet jäivät siis toiseen päivään. Huomasin hostellissa, että lähistöllä pystyy kiipeilemään ja varasin seuraavaksi päiväksi oppaan, sillä hinta oli edullinen. Pääsin siis pitkästä aikaa testaamaan miten kiipeily sujuu tauon jälkeen. Hyvinhän tuo onnistui.

20160311_163404 20160311_162141 20160311_161951

Boliviaan

Rajan ylitys tapahtui kävellen. Sitten pitäisi löytää bussiasema, josta matka jatkuu Tupizaan. Bussissa sitten pääsen harjoittelemaan espanjaa. Vieressä istuva mies kyselee mistäpäin tulen. Yksinkertaisiin kysymyksiin pystyn vastaamaan kohtalaisesti, mutta mikään monimutkaisempi ei luonnistu. Bolivian reissu alkaa siis myönteisissä fiiliksissä. Tarkoitus oli tehdä kahden päivän ratsastusreissu reittiä, jossa Butch Cassidy ja Sundance Kid viettivät viimeiset päivänsä, mutta tätä retkeä ei tällä hetkellä järjestetä. Päätin sitten ottaa vain 3 tunnin ratsastuksen. En aikonut vierailla Salar de Yunin suola-aavikolla, mutta mieli muuttui Tupizassa ja buukkasin neljän päivän retken. Ohessa kuvia reissulta.

20160305_070828 20160305_105732 20160305_150103 20160305_163637 20160306_090617 20160306_092634 20160306_112938 20160306_140400 20160306_152751 20160307_093144 20160307_094728 20160307_094717 20160307_104321 20160307_104701 20160307_104801 20160307_111630 20160307_154315 20160308_074940 20160308_092232